lauantai 30. toukokuuta 2015

Katuliitupäivä

Tänään tuntuu olevan ihmisiä liikkeellä vaikka kuinka paljon. Tietty on viikonloppu, monen valmistujaispäivä ja sitten vielä hyvä ilma. Taisin kuitenkin liikkua tänään vähän väärällä seudulla, kun toivoin näkeväni paljon katuliitutaideteoksia, koska tänäänhän on katuliitupäivä. Ajattelin jo, että nyt taisi jäädä taideteokset kokonaan sitten näkemättä, kun yksi tuli kävelytiellä vastaan ja hieno se olikin. En tiedä kenen tekemä on.


Me ei Kutin kanssa osallistuttu taideteoksien tekoon tänään, koska minunhan siinä olisi pitänyt piirtää ja Kutin katsoa. Mielelläni kyllä vuoden päästä, jos tällainen samanlainen päivä on niin mennään piirtämään. Tai miksi ei voisi muutenkin, mutta mihinkä näitä voi muuten vain piirrellä? Meillä ei ole mitään omaa asfaltialuetta, joten en tiedä voiko ihan yleiselle paikalle? Joka tapauksessa kiva idea minun mielestäni tämä tempaus ja hyviä valmistumisjuhlia valmistuneille!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Miten seurata blogiani?

Nyt kun Blogilista lopettaa toimintansa muutaman päivän päästä tulin kertomaan muutamasta muusta vaihtoehdosta seurata uusia päivityksiä. Onpas nyt kyllä monta tapaa, miten seurata. Itsekin ihan yllätyin. Tietenkin voi sivulle tulla aina katsomaan, että mitä uutta sieltä löytyy. Alla on kuitenkin listattuna muutama sivusto, joista saa tiedon uusista postauksista.

Blogger
Voi seurata ihan perinteisellä tavalla Bloggerissa omalla profiilillasi tai nimettömänä. Hallinta paneelista valitset lisää ja siihen liität blogini osoitteen.


Syötteet
Jos seuraat syötteitä voit tilata minunkin blogini syötteet esimerkiksi puhelimeesi tai tablettiisi. Blogini alareunasta löytyy kohta. Aika pienellä tuo on merkitty niin voi olla hankala löytää. Otin kuvan havainnollistamaan, mistä voi tilata.


Sähköposti
Voit tilata blogistani automaattiset sähköpostiviestit omaan sähköpostiisi kirjoittamalla sähköpostiosoitteesi kohtaan follow by email. Eli kun päivitän blogiini uuden kirjoituksen siitä lähtee sinun sähköpostiisi viesti. Erittäin kätevä tapa sille, jolla sähköpostiviestit latautuvat esimerkiksi puhelimeen.


Bloglovin
Tein tämän sivun blogilleni. Katsotaan kuinka toimivaksi se tulevaisuudessa osoittautuu, mutta Bloglovinin kautta on kyllä helppo seurata. Blogistani päivittyy nyt sinne automaattisesti kaikki tekstit aina sitä mukaa, kun minä niitä julkaisen. Helppoa siis seurata siellä blogiani, jos seuraat siellä muitakin blogeja.


Facebook
Facebookiin päivittelen postaukset manuaalisesti aina samana päivänä. Jotain muutakin pientä olen sinne silloin tällöin laittanut, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus siellä päivitellä muitakin juttuja kuin pelkät linkit postauksiin.


Blogipolku
Tänne sivulle kävin myös blogini lisäämässä ja on näyttänyt toimivan tosi hyvin. Helppo sivusto käyttää ja postaukseni päivittyvät sivulle  automaattisesti. Voi seurailla useita blogeja täällä. Hyvin saman tapainen kuin Bloglovin tai Blogilista.


Instagram
Tänne päivittyy kuvia meidän arjesta ja joskus vinkkailen uusista blogi kirjoituksista. Tosin Instagramissa en jokaisesta postauksessa ole läheskään kertonut enemminkin aika harvakseen. Jos kiinnostusta on, voisin yrittää täälläkin kertoa muutamalla sanalla uusista blogi kirjoituksista.


tiistai 26. toukokuuta 2015

Pieneksi jääneet vauvan vaatteet

Niin se vaan on, että vauvan vaatteet jää hyvin nopeasti pieneksi. Tulee ihan haikea olo, kun katselee näitä jo pieniksi jääneitä. Meillä oli yksi body kokoa 48 ja se olikin alussa käytössä paljon, mutta jäi kuitenkin parissa viikossa pieneksi. Tämä body me saatiin lahjaksi ja ennen Kutin syntymää ajattelin, että eihän siihen bodyn voi yksikään vauva mahtua. Se näytti niin pieneltä. Se oli aluksi kuitenkin minun yllätyksekseni tilava. Kutti oli koko raskauden ajan siro vauva ja painoarviot korkeimmillaan olivat 3300 - 3400 g. Tämäkin osoittautui sitten yli arvioiksi. Kutti painoi syntyessään 3025 g ja oli 48 cm pitkä. Meille sanottiin, että Kutti saa jäädä heti meidän kanssa, koska paino oli yli 3 kiloa.


Olikohan meillä sitten muutama body, t-paita, sortsit ja neuletakki kokoa 50. Näistä kerkesi jo kauemmin käyttää. Neuletakit menivät päälle tosi pitkän aikaa, kun olivat sellaisia edestä napitettavia. Niitä pystyi pitämään lopuksi vielä pitkään napit auki. Housut meillä taisi pienimmät olla 62 kokoa. En ole ihan varma, kun osasta leikkasin kaikki laput irti, ettei ne ihoa hankaa. No joka tapauksessa yhdetkään housut ei ole pieniksi jääneet. Ihan alussaan ne housut oli aika pussimaisia, mutta joustava kangas kyllä hyvin asettuu ja sitten venyy.


Nyt kun katselee noita jo pieniä vaatteita miettii, että mitä niille tekee. Osan varmasti säilytän muistona, mutta sitten ne mistä raaskii luopua lähtevät varmaan myyntiin. Kaikki melkein noista vauvan vaatteista on hyvässä kunnossa. Sitten tietty tulee niitäkin ajatuksia, että mitä jos tulee toinenkin vauva? Toisaalta taas mietin, että kolmen ihmisen perhe olisi ihana Kutti, iskä ja äiti. Hyvin ristiriitaisia ajatuksia minulla on tästä, mutta ehkä kirjoittelen siitä erikseen. Joka tapauksessa, kun kaapit alkaa pienistä käyttämättömistä vaatteista täyttyä, pitää pohtia tätä ihan kunnolla.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Käsien ja jalkojen jäljet tauluiksi

Voi että! Kyllä meidänkin tietty piti ikuistaa ne pienet kädet ja jalat jotenkin. Saatiin ristiäislahjaksi kehykset ja kipsimassaa kehyksiin valettavaksi. No kaikki sujui hyvin jalat saatiin siihen hienosti painettua. Sittenpä tuli käsien vuoro ja ei tämä Kutti millään niitä nyrkkejään halunnut avata. Lopulta, kun ne saatiin auki ja kipsiin painettua, se olikin jo liian kovettunut ja tulos oli katastrofi. Yksi sekasotku ihan suoraan sanottuna.


Ei auttanut kuin rikkoa se kovettunut kipsi ja hakea kaupasta uusi kipsimassa. Tällä toisella kerralla ihan suosiolla tyydyttiin pikku jalkoihin. Sehän onnistui tosi hyvin. Harjoitus teki mestarin. Halusin kuitenkin kädetkin painattaa jotenkin muistoksi, joten ostin sormiväriä. Sillä voi paperille yrittää vaikka miljoona kertaa, jos on tarvis. Jos ei onnistu ekalla, tokalla tai kolmannella niin ei haittaa. Uusi paperi vain kehiin ja uudelleen maalia käteen. Se käden nyrkistä avaaminen oli Kutille tietty hankalaa, mutta hienot tuli käden jäljistäkin, vaikka monta kertaa yritettiin. Tehtiin samalla useampi, että voi parhaista itelle ja muutamalle muulle kehystää taulut. Siinä ne kolmekuukautisen kädet ja jalat on ikuistettuna ikuisesti.




Oon kyllä tosi tyytyväinen, että ne jalat on kipsissä tauluna ja kädet on sormivärillä omana tauluna. Tietty, jos haluaa sen kipsin skipata, voi jalatkin tehdä sormivärillä. Se kipsi on vähän haastava kokemattomalle (puhun itsestäni) ja ajoituksen pitää olla oikea, mutta kun onnistuu on lopputulos tosi ihana. Mun oli vielä pakko ikuistaa siitä kipsitaulusta muutama valokuvakin, jos se vaikka sattuis jostain syystä joskus menemään rikki. On sitten kuitenkin ne pikku jalat muistona tallessa. Ja itseasiassa, jos haluaa lahjaksi antaa, voi antaa valokuvat näistä kipsille painetuista jaloista. Teettää tai tulostaa ite kuvan ja laittaa kehyksiin. Helppoa!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Passi vauvalle

Miten saa passin vauvalle? Miten haetaan passia vauvalle? Mitä pitää ottaa mukaan poliisiasemalle? Onko hankalaa saada passi vauvalle? Mulla nousi monta kysymystä tästä aiheesta, kun alettiin miettiä, että kyllä pitäisi passi tälle meidän Kutille hakea. Joku henkilötodistus kuitenkin pitää olla, jos Suomen rajojen yli mennään. Päädyttiin sitten passiin.

Ajattelin, että tästä tulee hankalaa ja varmasti kamala paperisota, kun eri lappuja tarvitsee. Sen tiesin, että nimi pitää olla jo rekisteröity, että passia voi hakea. Meillä ristiäiset oli, kun Kutti oli kuukauden ikäinen, joten tältä osin kaikki sentään oli kunnossa.


Varasin sitten ajan poliisiasemalle. Se aika meni yli kuukauden päähän, että jos on matka tiedossa, niin kannattaa varata aika poliisilaitokselle hyvissä ajoin. Seuraavaksi mentiin valokuvaamoon, ottamaan passikuvat. Kutti oli silloin noin 3kk. Kuvan ottaminen onnistui niin, että minä istuin tuolilla ja Kutti oli siinä minun sylissä naama suoraan kameraan päin. Sitten Kutin pään ja minun väliin laitettiin valkoinen tausta. Naps naps kuului, kun muutama kuva otettiin. Meillä onnistui ihan heti onneksi. Eli helposti meni. Odoteltiin sitten noin 10 min, kun kuvaa piti hieman muokata, jotta taustalla oleva Kutin päänvarjo ei näy.

Sitten tapaamispäivänä mentiin Kutti, iskä ja minä poliisilaitokselle. Oltiin siellä noin 10 minuuttia etuajassa ja melkein heti meidät kutsuttiinkin jo tiskille. Siinä muutamat tiedot täytettiin, annettiin kuva ja maksettiin. Siinä se. Olin ihan ihmeissäni, miten helppoa se oli. Oltiin yhteensä poliisiasemalla noin 10 minuuttia. Sitten viikon kuluttua tuli tekstiviesti, että passi oli noudettavissa lähi R-kiskalta. 


Kuinka helppoa ja nopeaa. Kaikista pisin aika meni siinä tapaamisen odottamisessa, koska jonoa oli niin paljon, että yli kuukauden päähän meni, mutta muuten oli niin helppoa kaikki.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Äitienpäivä appelsiini-juustokakku

Päätin tehdä tällaisen appelsiini-juustokakun äitienpäivän kunniaksi. Tämä on mun aivan lemppari jälkiruoka tällä hetkellä. Olen tehnyt monta kertaa enkä ikinä ole parempaa juustokakkua syönyt, kuin mitä tällä ohjeella tulee. Joten jos vielä haluaa tehdä jotain hyvää äitienpäiväksi, niin tämän hyvin vielä kerkeä tehdä. Yön yli minä annan jääkaapissa tämän jähmettyä ja Nam! Tämähän on ensimmäinen äitienpäivä itselleni ja meillä tänä vuonna vietetään äitienpäivää kolmen sukupolven voimin herkutellen. Tosin Kutti jää nyt tästä kakusta vielä paitsi, mutta sitten ohjeeseen.


Tarvitaan:
Irtopohjavuoka ja leivinpaperia

Pohja
200g digestive keksejä
75g margariinia

Täyte
2 appelsiinia
1 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
300 g tuorejuustoa (itse laitan Philadelphiaa)
2 dl vispikermaa
2 rkl vettä
4 liivatelehteä

Vaiheet:
Aseta leivinpaperi vuoan pohjan päälle suojaksi ja sulje vuoan reunat niin, että leivinpaperi peittää pohjan kokonaan.

Murusta keksit muruksi. Lisää sekaan margariini ja sekoita aineet.
Kaada seos irtopohjavuokaan ja painele se tiiviiksi massaksi pohjalle.

Laita liivatelehdet erikseen kylmään veteen likoamaan.

Halkaisee ja purista appelsiineista mehu kulhoon. Leikkaa tämän jälkeen saksilla pieniä appelsiinin hedelmälihapaloja sekaan.
Lisää sokerit ja tuorejuusto. Sekoita aineet.

Vatkaa vispikerma kermavaahdoksi, mutta ei liian kovaksi.
Lisää kermavaahto seokseen ja sekoita.

Laita vesitilkka kiehumaan. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja lisää kiehuvaan veteen. Kun liivate on sulanut, lisää se kerma-juustoseokseen ja sekoita hyvin, että liuos sekoittuu joka puolelle.

Kaada täyte keksipohjan päälle irtopohjavuokaan.

Laita jääkaappiin jähmettymään yön yli.



Varmasti on hyvää ja valmistukseenkaan ei kauaa aikaa mene. Menisikö suunnilleen 20 minuuttia? Riippuu miten nopeasti kerman saa vatkattua. Kakun voi vielä päältä koristella seuraavana päivänä oman maun mukaan, jos haluaa. Huomenna sitten herkuttelemaan!


perjantai 8. toukokuuta 2015

Kolmen kuukauden muutos

Selvästi 3kk ikä oli yksi kehityksen käännekohtia meillä. Vähän ennen tätä ikää Kutti alkoi kurottelemaan esineitä käsillään. Hän alkoi viihtyä sitterissä yksin herranjesta yksin. Siinä hän kurottelI kaaresta roikkuvia leluja. Eihän Kutti siellä kauaa aluksi viihtynyt, minuutin tai pari, mutta se oli jo suuri muutos meille, koska hän ei aiemmin kyllä missään muualla kuin sylissä viihtynyt. Ennen heti, kun johonkin laski tai oikeastaan oli laskemassa, tuli itku.


Kai sitten tämä tavaroiden kurottelu ja käsiin ottaminen oli sitten niin kiinnostavaa, että Kutti siihen keskittyi aina hetken. Huomasin myös, että tämän jälkeen esineiden parissa Kutti alkoi viihtyä pidempään ja pidempään. Minun tai iskän piti tottakai olla vieressä tai vähintään näkyvillä. Jos vaikka vessaan yritti nopeasti keretä, niin itkuhan Kutilta heti tuli. Tosin tähänkin ajan kuluessa auttoi se, että jutteli Kutille tai vielä parempi, jos vihelsi tai lauloi. Hetken sitä ihmeissään Kutti kuunteli vaikka ei ketään nähnytkään.

Huomasi kyllä tässä vaiheessa, että alkoi olla aikaa päivällä keittää kahvia tai tehdä jotain ruokaa/syödä jotain (nopeasti kuitenkin), mutta nämä olivat meillä jo suuria muutoksia. Se ensimmäisten 3 kuukauden itku ja kärttyisyys alkoi pikku huljaa hävitä. Yht'äkkiä meillä olikin aivan erilainen vauva. Oliko sitten, että mahakivut alkoivat hellittää vai mikä? En mistään ole varma, mutta luulen, että maha oli Kutilla ollut kipeä, kun aikaisemmin koko ajan piti hytkyttää. Eri juttujakin tähän kärttyisyyteen olin kokeillut, mutta nyt kun miettii niin se aika auttoi varmasti parhaiten.


Tosin ei Kutti kuitenkaan vaunuissa viihtynyt paitsi nukkuessa, mutta kotona arki alkoi olla paljon helpompaa. Toki Kutti jatkoi sitä, että päikkärit hän nukkui vain ja ainoastaan minun sylissä imetyksen jälkeen, mutta se oli minulle ihan ok. Siinä on hyvä hetki itsellekin hengähtää ja katsoa vaikka tv:tä ja tietty nuuskuttella ja halia sitä pikku vauvaa. Ihana läheisyys ja rentoutus hetki se on meillä. Minä en kuitenkaan enää koko päivää ollut kiinni Kutissa, koska hän aina hetken viihtyi leikkimatolla tai sitterissä hereillä. Tietty, jos Kutin iskä oli kotona, niin kyllä Kutti yhtä hyvin hänen sylissä tykkäsi olla kuin minunkin, mutta ei kuitenkaan nukkua.


Joka tapauksessa muutos oli meille suuri ja positiivinen. Nyt Kutti saattoi siellä leikkimatolla tai sitterissä ollessaan jopa hymyillä meille. Aikaisemmin hymyjä oli tullut vain sylissä tai sitten, kun on vaihdettu vaippa. Tosin täytyy kyllä sanoa, että on se Kutti kuitenkin paljon jo tuon ensimmäisen 3 kuukaudenkin aikanakin hymyillyt, kunhan on ollut iskän tai äitin kanssa.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Oi tutti tutti

Mitä voi tehdä, kun vauva ei ota tuttia? Minä kun luulin, että kaikki vauvat syövät tuttia. Jos aloitetaan ihan alusta. Me ei kahteen ekaan viikkoon annettu tuttia, jotta imuote olisi tullut oikeaksi imettäessä. Sen jälkeen alettiin antamaan. Pari päivää yritettiin silloin tällöin ja no eikös Kutti sen sitten ottanutkin imeskeltäväksi. Mietin, että no niin nyt on opetettu tuttiin tämä meidän tyttö. Bussimatkoille on nyt keino, jolla huudon saa loppumaan, jos on tarve imeskellä. Jipii!


Väärin luulin sillä tämän jälkeen Kutti ei enää koskaan minulta oikein huolinut tuttia. Isältään on sen ottanut, mutta ihan muutamia kertoja se on suussa paria sekuntia kauemmin pysynyt. Yleensä Kutti sylkäisee sen heti pois. Joskus tutista otetaan muutama imu ja sen jälkeen se sylkäistään pois. Varmasti muistan, että Kutti on kerran tutin kanssa nukahtanut, mutta voi olla, että näitä kertoja on muutamakin. Joka tapauksessa iskä on sen tutin aina antanut ja nämä kerrat olivat ensimmäisen ja toisen kuukauden aikana.


Sitten sen jälkeen tuttia ei ole koskaan huolittu siihen omaan tarkoitukseensa. Tutilla voi kyllä hieroa tai kutitella Kutin ikeniä, mutta Kutti ei sitä ime. Olisi tietty voinut jotain sokerilientä laittaa sen tutin kärkeen mauksi, mutta me ollaan se tutti nyt kokonaan hylätty. Se on meillä nyt enemmänkin lelu, jota pari kertaa suussa voi pyöräyttää ja siinä se. Kyllä se kulkee meillä ulkona narussa mukana aina, mutta harvoin sitä käytetään. Olisi vaan ollut niin kiva matkoille tai nukahtamiseen, jos se tutti olisi voinut rauhoittaa hetkeksi, mutta ei niin ei. No eipähän tule olemaan sitten mitään tutista luopumisen tuskaa Kutilla, jos ajatellaan positiivisesti. Ehkä se puhekin kehittyy nopeammin ilman tuttia, kuin tutin kanssa? Ehkä? En tiedä.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Blogini 3 ensimmäistä kuukautta

Tälläinen aihe tulee nyt ihan spontaanisti mukaan, mutta mun oli ihan pakko tulla sanomaan ihan erikseen kiitos teille kaikille lukijoille. Olen tätä mun blogia nyt 3 kuukautta kirjoittanut. Aikanahan tämä 3 kuukautta on hyvin lyhyt.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska tykkään kirjoittaa ja tehdä muistiin panoja. Tämä on minulle sitä omaa aikaa vauva-arjessa. Tämä on minun pieni hengähdystauko päiväunien aikaan tai sitten illalla, kun tämä meidän prinsessa on mennyt jo yöunille. Minua on aikaisemminkin kehotettu aloittamaan blogin pitäminen, mutta nyt minusta tuntui siltä, että aika oli oikea. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään tästä paljon. 


Tarkoituksenani oli kirjoittaa tätä blogia niin, että muutama tuttu tätä varmaan silloin tällöin lukisi. Ajattelin, että muutama kymmenen lukijaa lukisi näitä minun juttujani, mitä tänne blogiini kirjoittelen. Kun ensimmäisen kuun aikana huomasin, että tuhansia lukijoita blogilleni kertyi ihan hetkessä olin aivan yllättynyt enkä mitään tälläistä osannut edes kuvitella. Kuitenkin kaikkia odotuksiani vastaan teitä on tämän 3 kuukauden aikana käynyt jo monen monia tuhansia. Minä en voi kuin silmät pyöreinä katsella noita lukijamääriä ja miettiä, miten tässä näin kävi. Joka tapauksessa kiitos teille lukijoille. Olen hyvin kiitollinen ja onnellinen siitä, että teitä on minulle näin yllättäen tullut. Hyvää vappua ja mukavaa toukokuun alkua teille ihan jokaiselle.